76 000 asukkaan Hervey Bay on muutoin aivan tavallinen pienehkö australialainen kaupunki, mutta sen edustalla Tyynessä Valtameressä on paljon mielenkiintoisia asioita, joiden vuoksi Hervey Bayssa käy joka vuosi 1,4 miljoonaa matkailijaa! Yksi niistä on maailman suurin hiekkasaari Fraser Island. Saari on kokonaan muodostunut silkin sileästä hiekasta: siellä ei ole kiviä, multaa, savea, eikä heinää. Silti siellä kasvaa sademetsää, suoalueita, ja valtavan kokoisia puita. Fraser Island onkin ainoa paikka maailmassa, missä sademetsä kasvaa hiekkapohjalla.
Fraser Islandille ei pääse tavallisella henkilöautolla, sillä maasto on niin vaikeakulkuista. Helpoin tapa on osallistua kiertoajelulle maastoajoon tarkoitetulla bussilla. Jos haluaa, voi vuokrata maasturin, mutta nähtyäni teiden kunnon, en suosittele sitä kenellekkään, sillä koskaan ei voi tietää missä kunnossa joutuu vuokra-auton päivän päätteeksi palauttamaan. Matkan varrella näkyi paljon tippuneita autonosia, jopa vararenkaita, ja rikkoontunut maasturi hinausrekan kyydissä. Hinaus saarelta maksaa euroissa 1 500 €, mikä olisi melkoinen lovi kenen tahansa matkabudjettiin.
Kun hyppäsimme bussin kyytiin, kuljettaja toivotti meidä tervetulleiksi, ja kertoi että koko päivä tulee olemaan kuin Paris-Dakar -rallia, mutta bussin kyydissä, ja hitaammilla nopeuksilla tietysti. Esim. yhteen 11 km etappiin kului meillä 40 minuuttia, niin haasteellista oli ajaminen. Sain koko päivän ajaksi aitiopaikan bussin ohjaamosta kuskin viereiseltä penkiltä, ja se oli kyllä elämäni jännittävin bussimatka! Ennen kuin lähdimme liikkeelle, kuski kertoi mm. bussin katossa olevista hätäuloskäynneistä, ja siitä miten ikkunat rikotaan tarvittaessa vasaralla, ja että mukana on myös lapio, jos jäädään kiinni. Naurahdin mielessäni, että ihan turhaa hössötystä tuommoiset ohjeet, mutta päivän aikana mietin monta kertaa, että mitä tahansa noista ohjeista voidaan tarvia tänään. Noh onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin, mutta muistutuksena vielä: älkää vuokratko itselle maasturia Fraser Island -retkeä varten!
Tie kulki välillä metsässä rotkojen reunalla, välillä meren rannalla ja aaltojen pauhkeessa, ja välillä alamäkeä 20% kulmassa! Nouseva vuorovesi teki paluumatkasta vielä haastavamman.
Fraser Islandilla on 125 km pitkä hiekkaranta. Hiekka on sileää ja kullankeltaista, ja ranta suorastaan houkuttelee uimaan, mutta rantavesissä lymyilee haita ja meduusoita, joten veteen meneminen on ehdottomasti kiellettyä. Meduusoja ajatuu tyrskyjen mukana paljon hiekallekin, tässä kuva yhdestä.
Yllättävät merivirtaukset, pyörremyrskyt, ja arvaamattomat hiekkamuodostelmat meren pohjassa Fraser Islandin edustalla ovat joskus koituneet myös laivojen kohtaloksi. Yksi onneton on luksusristeilijä s/s Maheno, joka ajautui rannalle 1935. Laivasta on näkyvillä enää ylimmät osat, kolme alinta kerrosta on jo hautaunut hiekan alle.
Keskeltä Fraser Islandin saarta löytyy ihanteellinen uimapaikka, Lake McKenzie. Rantahiekka on valkoista, ja vesi lämmintä ja kauniin turkoosia. Järven vesi on vain ja ainoastaan taivaalta satanutta sadevettä. Järveen ei johda yhtään jokea, eikä myöskään järvestä pois.
Saarella voi törmätä monenlaisiin eläimiin. Siellä asustelee mm. dingoja, käärmeitä, liskoja, lepakoita, kilpikonnia, rapuja, yli 350 eri lintulajia, ja joskus sinne ui mantereelta krokotiilejakin. Saari on suosittu telttaretkikohde, mutta itse en ihan heti kyllä lähtisi sinne telttailemaan!
Fraser Islandin lisäksi muita Hervey Bayn vetonauloja ovat Suuren Valliriutan eteläisimmät osat, erinomaiset kalastusvedet, ja Hervey Bayn edustalle joka syksy pysähtyvät valaat. Mihinkään muuhun paikkaan valaat eivät pysähdy samalla lailla hengailemaan, joten jos haluaa nähdä valaita, niin Hervey Bay on siihen kaikista paras paikka koko Australian rannikolla. Kävin laivaretkellä katselemassa valaita, ja näinkin monia! Valaat ovat uteliaita, eivätkä säikähdä veneitä. Äitivalaat jopa pukkaavat poikasiaan vähän lähemmäs tutustumaan veneisiin. Joskus valaat tulevat niin lähelle, että niihin yltää koskemaan.
