Rockhampton on 82 000 asukkaan kaupunki Kauriin Kääntöpiirillä. Innokkaana odotin, että pääsisin ottamaan kuvia Kääntöpiirin ylittämisestä, mutta harmillisesti täällä ei olla vielä ymmärretty moisen maantieteellisen erikoisuuden matkailullista arvoa. Tässä ainoa monumentti joka kääntöpiirin kunniaksi on tehty: http://en.wikipedia.org/wiki/Rockhampton#mediaviewer/File:Road-to-Rockhampton.jpg Myöskään mitään aiheeseen liittyviä matkamuistoja, edes postikortteja ei löytynyt mistään, mikä oli tosi harmi. Tässä olisi bisneksen paikka jollekin innovatiiviselle australialaiselle!
Suurkaupunkien vilskeen jälkeen saapuminen Rockhamptoniin hiljaisena sunnuntai-iltana oli vähän pelottava kokemus. Tulin hostellille, joka oli hyvin erilainen kuin aiemmat. Vastaanottotiski oli pihalle rakennettu katos, ja huoneet olivat pieniä mökkejä pihapiirissä. Siis mitä, ei trendikästä aulakahvilaa, josta voisin hakea kupposen kamomillateetä? Sitten menin huoneeseeni, joka oli kuuden hengen huone, mutta saapumishetkelläni täysin autio. Siis missä ovat kaikki muut matkailijat, eihän täällä ole ketään kelle jutella? Sitten menin wc-kylpyhuone-mökkiin. Siis mitä, ei ulko-ovea?! Mieleeni tuli samantien kaikki luontodokumenteissa näkemäni australialaiset otukset, ja olin ihan varma, että ne kaikki krokotiileista käärmeisiin kömpivät wc-rakennukseen juuri kun minä olen siellä! Makuuhuonemökissä oli sentään ovi, mutta ei kynnystä, joten epäilin että oven altakin vipeltää varmaan jos jonkinlaisia tappajahämähäkkejä huoneeseeni. Huh, päätin että parempi lähteä vähän iltakävelylle. Kello oli vasta iltaviisi, mutta kaupungilla oli hiirenhiljaista ja vastaani tuli vain muutama auto ja yksi koiranulkoiluttaja. Koska yksin hiippaileminen oli myös aika pelottavaa, palasin nopeasti hostellille. Aurinko laskee täällä jo klo 18, ja pimeän tultua se vasta olikin jännittävää: liskot rapistelivat maahan tippuneiden lehtien alla ja puista kuului ihmeellisiä naksutus- ja piipitysääniä. Mietin miten ihmeessä selviän täällä kolme yötä!
Mutta seuraavana aamuna Rockhampton näyttikin jo ihan kivalta pikku paratiisilta! Olin illan aikana saanut kaksi mukavaa huonekaveria, enkä ollut nähnyt sisätiloissa yhtään eläinkunnan edustajaa. Lisäksi olin nukkunut pitkästä aikaa koko yön heräämättä kertaakaan suurkaupunkien liikenteen ääniin, ja herätessäni papukaijat visersivät pihapuissa. Hostelli vaikutti kivalta ja rennolta, ja olihan siellä vastaanotto-katoksessa biljardipöytäkin asukkaiden iloksi. Maanantaiaamun valjettua kaupunki kuhisi elämää ja mikä parasta, sää oli todella lämmin, toisin kuin etelämmissä kaupungeissa.
Rockhampton on selkeästi autoilijoiden kaupunki. Kerrostaloja ei juurikaan ole, vaan ihmiset asuvat omakotitaloissa, ja liikkuvat keskustaan autoilla. Kaupunkikuvan valtaavat lava-autot, citymaasturit ja rekka-autot. Autokauppoja, -korjaamoita, -maalaamoita, ja varaosaliikkeitä on joka toisessa kadunkulmassa. Suurkaupunkeihin verrattuna Rockhampton vaikuttaa hyvin perinteiseltä australialaiskaupungilta. Siellä ei ole suuria määriä eri etnisiä ryhmiä, eikä myöskään turisteja, toisin kuin esim. Brisbanessa, jossa viikon aikana vastaani tuli peräti 12 suomalaista!
Kun eurooppalaiset saapuivat Australiaan 1700-1800 -luvulla ja asettuivat asumaan sinne, he rakensivat aluksi taloja sillä tyylillä, joka oli heille tuttua omasta kotimaastaan. Myöhemmin he kuitenkin huomasivat, että esim. englantilainen rakennustyyli ei ollut täällä kuumassa Pohjois-Australiassa kovinkaan käytännöllinen, vaan oli mietittävä asiaa uudelleen. Niin syntyi "queenslander"-nimellä tunnettu tapa rakentaa taloja korkeammalle maanpinnasta. Talojen alle jätetään tyhjä tila, jotta rakennus pysyy viileämpänä, kun ilma pääsee kiertämään asuintilojen alapuolella. Pilarien päälle rakennetut talot ovat myös suojassa tulvilta, joita Rockhamptonissa on usein. Ikkunalaseja ei kaikissa taloissa ole, vaan lasien virkaa toimittaa verkot, ja niiden eteen rakennetut aurinko-/näkösuojat. Näin myöskin siinä hostellissa, jossa yövyin.
Rockhamptonissa mielestäni parasta oli pienen kaupungin aitous ja rauhallisuus. Kaupungille voi mennä ihan tavallisissa vaatteissa, ja puistoissa hifisti-urheilijat eivät kiilaa sinua kumoon. Alla on kuva läheisen lenkkipolun varrelta. Rockhamptoniin kannattaa tulla hengähtämään, ja pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan lintujen laulua, nuuhkimaan trooppisten kasvien tuoksua, ja katselemaan illalla kirkasta tähtitaivasta. Asioita, joita ei miljoonakaupungeissa koe.
Anskun Subi Corner
- Rockhamptonissa on 8 Subway-ravintolaa.
- Ainakin tässä yhdessä (kuva alla) on autokaista. Kävinkin heti jututtamassa siellä ravintolapäällikköä, että mites se autokaistahomma oikein toimii, ja hän kertoi että he kysyvät luukulla asiakkaalta kaikki tarvittavat tiedot, naputtelevat vastaukset samalla tietokoneelle, josta tieto välittyy screenille takahuoneessa olevalle subi-linjastolle. Siellä työntekijä valmistaa subin näytöllä näkyvien ohjeiden mukaan. Päällikkö kertoi, että tässä ravintolassa käy päivittäin noin 400-500 asiakasta, joista yleensä vain noin 100 asioi myymälän puolella, ja kaikki loput ajavat autokaistalle. Rockhampton todella on autoilijoiden kaupunki!
