Nähtävyyksiä

Eräänä sunnuntaina lähdin kävelylle, ja kuljin pitkin Madridin pisintä katua, Calle Alcalaa. Katu alkaa Pohjois-Madridista, lentokentän läheltä, ja jatkuu 10,5 km pituisena aivan Madridin keskustan ytimeen. Aurinkoisella kevätsäällä oli tosi mukava kävellä, ja n. 4 km pituisen matkani varrella näin paljon mielenkiintoisia nähtävyyksiä:

Puerta de Alcalá

kaupungintalo

Calle Alcalan ja pääkatu Gran Vían risteys

Calle Alcalan varrella sijaitsee suuri Retiro-puisto, johon paikalliset kokoontuvat viettämään aikaa erityisesti sunnuntaisin. Puisto on perustettu jo vuonna 1630, ja se on pinta-alaltaan noin 1,2 miljoonaa neliömetriä!

sunnuntaikävelyllä

Retiro-puistossa voi puuhastella monenlaisia asioita, esim. pelata jalkapalloa, harrastaa Tai Chi´ta tai soudella veneellä.

 

Puisto on täynnä upeita yksityiskohtia!

Kevät on saapunut!

Calle Alcala- katu päättyy Madridin keskusaukiolle, Puerta Del Solille. Kun saavuin aukealle kello 12 sunnuntai-aamupäivällä, aukealta erkanevat ostoskadut olivat aivan täynnä ihmisiä! Madridin keskustassa ei tunneta käsitettä ”rauhallinen aika”, sillä ihmisiä on liikkeellä yhtä paljon aamusta iltaan, viikon jokaisena päivänä.

sunnuntaishoppailua

Calle Alcala –kadun loputtua jatkoin kävelyä vielä pari kilometriä, ohittaen Kuninkaanlinnan, La Almudena –katedraalin, ja Glorieta de San Vicente –portin. Kävelyretkeni päätepiste oli Principe Pion rautatieasema/ostoskeskus, jossa söin tukevan päivällisen, ja sitten matkustin metrolla kotiin!

Kuninkaanlinna

Kuninkaanlinnan puisto

Kuninkaanlinnan puistossa oli rauhallista, eikä sinne kuulunut liikenteen melua.

Puistossa näkyi vihreitä papukaijoja.

La Almudenan katedraali

Glorieta de San Vicente

Kävelyretkeni päätepiste, Principe Pion asema/ostoskeskus

Goyan kaupunginosa

Goya on kuin kaupunki kaupungin sisällä, ja asukkaitakin on kuin pienessä kylässä: n. 21 000! Täältä ei tarvisi välttämättä lähteä ydinkeskustaan ollenkaan, koska Goyasta löytyy kaikki tarpeellinen. Aluetta halkovat valtavat ostoskadut, joilta löytyy kansainvälisten ketjujen liikkeitä, mm. H&M, Zara, C&A, yms.

Starbucks, Goya

Näkyvimpänä maamerkkinä Goyan ytimessä on El Corte Inglés –tavaratalon kaksi megalomaanista rakennusta, joista toisessa sijaitsee vaateosasto, ja toisessa on elektroniikkaa, sisustusta, kodinkoneita, yms.

El Corte Inglésin vaateosasto, 8 kerrosta!

Pienempi sisustusliike vastapäätä El Corte Inglésiä

Ketjuliikkeiden lisäksi alueelta löytyy myös paljon kiinnostavia pikkuputiikkeja, sekä pohjoismaalainen karkkikauppa! 

Pohjoismainen karkkikauppa

Kaupassa myydään mm. Mariannea, Dumlea, Geishaa, noitapillejä, lakritsaveneitä, yms. Tuotenimet lukevat hyllyssä ihan alkuperäisnimillä: ”Sockrade hjärtan”, ”Marmeladkulor”. Kysyin myyjältä tykkäävätkö espanjalaisetkin salmiakkikaloista, ja hän vastasi, että kyllä jonkin verran, mutta ovat ne aika suolaisia. Karkkikaupalla on jo useampi myymälä ympäri Madridin keskustaa. Hienoa! Pohjoismainen karkkivallankumous alkakoon! 

"Haluaisitko maistaa Mariannea tai Päärynäveneitä?"

Neljän minuutin kävelymatkan päässä kotioveltani sijaitsee suuri Barclaycard Center, jossa järjestään koripallo-otteluita, konsertteja, Disney On Ice –esityksiä, jne. Areenalla ovat konsertoineet mm. Rihanna, Beyonce ja Bruce Springsteen. Tämän kevään suuria tulevia nimiä ovat Robbie Williams ja KISS. Katsojia mahtuu 15 500, ja esim. Robbie Williamsin keikka onkin jo loppuunmyyty.

Barclaycard Center

Goyan laitamilla sijaitsee toisenlainen viihdeareena, Las Ventas. 1900-luvun alussa härkätaistelut olivat Espanjassa supersuosittuja, ja Madridiinkin täytyi rakentaa entistä suurempi areena. Las Ventas valmistui vuonna 1931, ja siellä on istumapaikkoja 25 000 katsojalle. 

Las Ventas

Vaikka osassa Espanjaa härkätaisteluperinteestä on jo luovuttu, Las Ventasissa taisteluita järjestetään yhä edelleenkin. Niiden lisäksi on myös tennisotteluita, teatteriesityksiä ja konsertteja (Kylie Minogue, AC/DC, Radiohead). 

 

Tällä viikolla kävin kampaajalla täällä Goyassa. Jännityksellä astelin lähimpänä kotiani olevaan kampaamoon, joka osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi. Liike oli moderni, kampaajat olivat oikein ystävällisiä ja värjäyksen tulos oli juuri toivotunlainen. Meinasin kuitenkin tipahtaa tuoliltani, kun katselin liikkeen hinnastoa: kuinka täällä voi olla näin edullista?!

Värjäys: 22 €

Värjäys raidoilla: 25 €

Leikkaus: 9,99 €

Kampaukset: 15 €

Yhtälailla kampaajanaiset meinasivat pökertyä, kun kuulivat, että normaalisti maksan Suomessa n. 100 € värjäyksestä ja 50 € kampauksista. He sanoivat, että he taitavatkin muuttaa Suomeen ja alkaa miljonääreiksi! Otin kampaamosta mukaani pinon esitteitä koulukavereilleni, koska monet heistä pohtivat, että missähän voisi käydä kampaajalla. Eräs tyttö oli käynyt viime viikolla jossain hiustenleikkuussa, ja maksanut siitä 40 €. Hintoja kannattaa siis vertailla. Onneksi tällainen helmi löytyi 3 minuutin kävelymatkan päästä kotioveltani!

Metro

 

Madridin metrojärjestelmä on ollut toiminnassa jo vuodesta 1919, ja tällä hetkellä verkoston pituus on lähes 300 km. Siihen kuuluu 13 linjaa ja 300 pysäkkiä. (Vrt. Helsingin metro: 21 km ja 17 pysäkkiä.) 

Madridin metrossa kulkee yli 2 miljoonaa ihmistä JOKA PÄIVÄ! Tästä väenpaljoudesta huolimatta sekä asemat että junat ovat todella siistejä, ja tungosta on lähinnä vain aamuisin. Tykkään kulkea metrolla, koska sillä pääsee helposti minne vain. Junia kulkee 5-10 min välein, joten koskaan ei ehdi pitkästyä odottamiseen. Lisäksi ei haittaa vaikka olisi huonompikin sää, koska matka taittuu maan alla. Ainoa miinuspuoli on se, että osa pysäkeistä sijaitsee aika syvällä maan alla ja sinne päästäkseen on kuljettava monet portaat ja käytävät. Plussaa on kuitenkin se, että metroissa kulkee koko ajan paljon ihmisiä, joten liikkuminen on turvallista, koska ei tarvitse yksin hiippailla. 

TOP 3 tapaa kuluttaa aikaa metromatkalla:

• Lukea kirjaa.

• Näprätä puhelinta/tablettia.

• Lukea kirjaa puhelimella/tabletilla.

Espanjalaisille yksikin pysäkinväli on riittävä aika siihen, että kannattaa ottaa kirja esille ja alkaa lukemaan!

 

Kotipysäkkini O'Donnell

Minkä linjan valitsisin?

Mille pysäkille aion jäädä?

Mistä ovesta ulos?

Yksi tämän viikon kohokohdista oli se, kun sain vihdoin ja viimein kuukausikortin metroon! Olen toki kuullut, että espanjalaisten tapa hoitaa asioita on vähän hitaamman puoleista (mañana, mañana…) mutta nyt sain ihan käytännössä kokea kuinka kauan yksinkertaisenkin asian hoitamiseen voi mennä. Tässä pääpiirteittäin tuon 13 päivää kestäneen prosessin käännekohdat: 

Tiedustelen ensimmäisen viikonlopun aikana metroissa kolmelta eri infotiskiltä, että miten minun tulee menetellä, kun haluan ostaa kuukausikortin. Saan kaikilta saman vastauksen, että sen voi ostaa tiettyjen asemien metrotoimistosta, ja sitä varten minulla täytyy olla mukana 2 passikuvaa.

Seuraavana arkipäivänä otan passikuvat ja menen toisella puolen kaupunkia sijaitsevaan metrotoimistoon. Siellä minulle sanotaan, että ei sitä tästä voi noin vain tulla ostamaan, vaan ostamista varten tulee varata tapaamisaika! Tapaamisaika pitää varata netin kautta. Ja sitä paitsi en tarvitse passikuvia, koska kuvat otetaan paikan päällä metrotoimiston omalla tietokonekameralla. 

Seuraavana päivänä menen nettiin varaamaan tapaamisaikaa, mutta se ei onnistu, koska järjestelmä vaatii espanjalaisen puhelinnumeron, jota minulla ei vielä sinä päivänä ollut. Kysyin jälleen apua, että voisinko ehkä varata ajan vaikka puhelimitse, tms. mutta se ei ollut mahdollista, vaan ainoa vaihtoehto oli mennä selvittämään asiaa metron pääkonttorille, kaupungin toiselle laidalle.

Matkustin 30 min metron pääkonttorille, jonne sisään päästäkseen täytyi kulkea passintarkastuksen ja metallinpaljastimen läpi. Siellä he sitten varasivat minulle tapaamisajan siihen metrotoimistoon, jossa alunperinkin yritin asioida. Ensimmäinen vapaa aika oli 7 päivän kuluttua. Ja tällä viikolla vihdoin koitti tuo tapaaminen, jossa minulla meni kokonaiset 2 minuuttia siihen, että virkailija otti valokuvan ja aktivoi kortin. 

Tässä se nyt on, kuukausikorttini metroon!

Asuntoni Madridissa

Nyt on ensimmäinen viikko Madridissa takana, ja kotiutuminen on sujunut hyvin. Kaupungin ydinkeskusta onkin minulle jo tuttua aluetta aiemmilta reissuilta, ja nyt olen tutustunut myös tähän Goyan kaupunginosaan, jossa asuntoni sijaitsee. Tärkeimmät asiat, eli ruokakauppa ja metropysäkki ovat aivan kivenheiton päässä kotiovelta.

Vaikka kotitaloni sijaitsee vilkkaan 6-kaistaisen tien varrella, minun onnekseni asunto sattuu olemaan sisäpihan puolella, eikä sinne sisälle kuulu minkäänlaisia liikenteen ääniä! Sen sijaan rakennuksen sisäiset äänieristeet eivät ole ihan yhtä hyvät, eli seinänaapureiden elämää kuuluu jonkin verran. Toisella naapurillani on esimerkiksi tapana torkuttaa herätyskelloaan yleensä klo 7.10 -7.30, ja toisen seinän takana asuva naishenkilö puolestaan tykkää kovasti laulaa kaikenlaista latinopoppia. Noh, hän on ihan hyvä laulaja, joten käytän häntä radion korvikkeena!

kotitalon sisäänkäynti

ovisummerit

alakerran aulatila

Asuntoni on oikein mukava valoisa yksiö, jossa on olohuone, kylpyhuone ja pieni keittonurkkaus. Sänky on yläkerran parvella.

Asunto oli valmiiksi kalustettu, niin kuin suuri osa Espanjan vuokra-asunnoista on. Säilytystilaa on runsaasti, telkkareita on 2 kpl, ja keittiöstä löytyy kaikki tarvittava astioista kodinkoneisiin. ”Erikoisuutena” on uuni, jota espanjalaisissa asunnoissa ei yleensä ole! Sen sijaan espanjalaisten keittiöiden varustukseen kuuluu lähes aina pyykinpesukone. Tässä asunnossa se on onneksi ymmärretty laittaa sinne minne se kuuluukin, eli tietysti kylpyhuoneeseen.

keittiönurkkaus

Ensimmäinen aamupala, puuroa!

Ensimmäisiä kokkailuja, kanaa.

Lempiteetäni, kamomillaa.

Jo aiemmilla reissuillani olen tehnyt havaintoja, että espanjalaisten asuntojen rakennustekniikka ja yksityiskohtien viimeistely eivät ole samaa luokkaa kuin Suomessa. Se, että lattia ei ehkä ole ihan tasainen tai että kaikki hyllyt eivät välttämättä ole aivan suorassa, tuntuu erikoiselta meistä suomalaisista, mutta on täysin arkipäiväistä täällä Espanjassa. Rakennusten taso riippuu varmasti osaltaan rakennustaidoista, mutta myös asukkaista: Suomessa vaatisimme tiettyjä asioita ehdottomasti heti korjattavaksi, mutta ehkäpä espanjalaiset ovat sen verran huolettomia, että he voivat aivan helposti elää pienten epäkohtien kanssa.

Jätehuolto toimii täällä siten, että mitään roskasäiliöitä ei ole, vaan jokainen asukas jättää roskapussinsa käytävälle asuntonsa oven viereen, ja talonmies käy päivittäin keräämässä ne siitä pois. Aika hassua!

Vuokranantajani Maria & Cesar ovat todella ystävällisiä, ja he ovat kovasti huolehtineet siitä, että minulla olisi täällä kaikki mahdollisimman hyvin ja löytäisin kaikki tarvittavat paikat helposti. Viestittelemme usein, ja aiomme ehkä treffatakin tässä joku päivä. Sitä ennen on syytä opiskella ahkerasti kielikoulussa, jotta juttu luistaisi! 

Koulua kohti!

(Ps. Espanjan kielessä on myös olemassa sana ”asunto”, mutta se tarkoittaa suomeksi asiaa. Siispä esimerkiksi ”el asunto personal” ei ole persoonallinen koti, vaan yksityisasia!)